lajispecificiteetin

Lajispesifisyys viittaa biologisten prosessien tai ominaisuuksien taipumukseen kohdistua vain tiettyyn lajiin tai hyvin rajattuun joukkoon lajeja. Se on keskeinen käsite evoluutiobiologiassa, immunologiassa ja farmakologiassa.

Evoluutiossa lajispesifisyys voi ilmetä esimerkiksi lisääntymisisolaatiomekanismeina, jotka estävät eri lajeja risteytymästä keskenään ja tuottamasta lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Nämä mekanismit voivat olla pre-tsygottisia, kuten erilaiset pariutumiskäyttäytymiset tai lisääntymisajat, tai post-tsygottisia, kuten jälkeläisten elinkelvottomuus tai hedelmättömyys.

Immunologiassa lajispesifisyys on perustavanlaatuinen. Immuunijärjestelmä tunnistaa ja reagoi vieraisiin molekyyleihin, kuten bakteereihin tai viruksiin, mutta yleensä se ei hyökkää elimistön omien solujen tai kudosten kimppuun. Tämä spesifisyys saavutetaan immuunisolujen ja -molekyylien avulla, jotka tunnistavat antigeenejä, jotka ovat usein lajispesifisiä tai ainakin lajiryhmäspesifisiä.

Farmakologiassa lajispesifisyys on tärkeää lääkekehityksessä. Tavoitteena on usein kehittää lääkeaineita, jotka vaikuttavat spesifisesti tiettyihin kohteisiin tai elimiin, minimoiden samalla haitalliset sivuvaikutukset, jotka voisivat johtua vaikutuksista muihin kudoksiin tai lajeihin. Esimerkiksi monet eläinlääketieteelliset lääkkeet on suunniteltu vaikuttamaan vain kohde-eläinlajiin.