laitoshoitoihin

Laitoshoitoihin viittaa hoito- ja hoivapalvelujen järjestelmä, jossa asiakkaan tarvitsemat palvelut tuotetaan laitoksessa. Laitoshoito kattaa sekä terveyden- ja sairaanhoitoa että sosiaalista hoivaa ja - joskin eri konteksteissa - vanhuspalveluja, vammaisten erityishuoltoa sekä psykiatrista hoitoa. Laitoshoitoa käytetään usein silloin, kun kotona asuminen ei ole turvallista tai kun tarvitaan ympärivuorokautista hoitoa ja valvontaa. Se eroaa kotihoidosta siinä, että palvelut toteutetaan asiakkaan asunnon sijaan laitoksessa.

Päätökset laitostumisen tai tehostetun palveluasumisen tarpeesta tehdään kunnan sosiaali- ja terveystoimen moniammatillisen arvioinnin perusteella. Arvioinnissa huomioidaan toimintakyky, hoidon ja turvaverkkojen tarve, turvallisuus sekä asiakkaan omat toiveet ja mahdollisuudet saada apua kodin ulkopuolella. Laitoshoitoa tarjotaan sekä pysyvästi että lyhytaikaisina kuntoutus- tai toipumisjaksoina.palveluiden laajuus vaihtelee: pitkäaikaishoito, lyhytaikaiset hoito- ja kuntoutusjaksot sekä tehostettu palveluasuminen laitoksen yhteydessä.

Rahoitus perustuu suurelta osin kunnille ja valtiolle, mutta asiakkaan maksukyky vaikuttaa omaan osuuteensa. Maksut määräytyvät tulojen ja varallisuuden mukaan, ja tulot voivat vaikuttaa mahdollisiin maksuhuojennuksiin tai maksukattoon. Julkinen rahoitus voi tukea yksityistenkin palveluntuottajien toimintaa, jolloin asiat hoituvat julkisen järjestelmän puitteissa.

Oikeudet ja valitusmahdollisuudet ovat olennainen osa laitostamista: asukkaalla on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun, yksityisyyteen, riittävään hoitoon ja tietoon hoitosuunnitelmasta. Päätöksiin voi hakea muutosta sekä kunnallisen hallinnon että mahdollisten valituselimien kautta. Laitoshoitoihin liittyvät palvelut, oikeudet ja prosessit voivat vaihdella kunnittain, mutta tavoitteena on turvata asianmukainen sekä turvallinen hoito.