lainakorkojen

Lainakorkojen käsite viittaa pankkien asiakkaiden lainaamista rahoituksen hintaan. Lainakorkoja käytetään sekä kuluttajaluottojen että asuntolainojen sekä yrityslainojen yhteydessä, ja ne muodostuvat viitekorkojen sekä pankin lisämarginaalin summasta. Korkoprosentteja sovelletaan sekä kiinteä- että muuttuvakorkoisissa lainoissa. Lainakorkojen taso heijastaa sekä rahoitusmarkkinoiden yleistä tilaa että luotonantoon liittyvää riskiä.

Määräävät tekijät ovat moninaisia. Keskeisimmät vaikuttajat ovat rahapolitiikan ohjaus- ja viitekorkojen tasot sekä niitä seuraavat markkinakorot, luottoriski, laina-aika ja kilpailutilanne rahoitusmarkkinoilla. Erityisesti Euroopan unionin alueella viitekorkoina käytetään usein Euriboria, johon pankit lisäävät oman marginaalinsa. Lisäksi talouden kasvu- ja inflaatiopaineet sekä pankkien luottokäytännöt vaikuttavat siihen, millaisella korolla lainaa myönnetään.

Lainakorkojen muutokset vaikuttavat merkittävästi talouteen. Kun korkotaso nousee, lainanhoitokustannukset kasvavat, jolloin kuluttajat voivat vähentää kulutustaan ja yritykset investointejaan. Toisaalta alhaiset korot voivat elvyttää sekä kotitalouksien hankintoja että yritysten luotonantoa. Lainakorkojen seuraaminen on olennaista sekä talouspolitiikan suunnittelussa että yksittäisten lainanhakijoiden taloudenhallinnassa.

Seurantaa ja tietoa lainakoroista tuottavat muun muassa tilastokeskukset, keskuspankit ja rahoituslaitokset, jotka julkaisevat tietoja uusien lainojen koroista sekä yleisestä korkokehityksestä. Lainakorkojen tasot voivat vaihdella maittain ja lainatyypeittäin.