laimennuksissa

Laimennukset tarkoittavat prosesseja, joissa aineen pitoisuutta pienennetään lisäämällä liuottinta. Ne ovat yleisiä laboratorioissa kemian, biotieteen ja lääketieteen sovelluksissa, kun tutkitaan pitoisuuksien vaikutusta reaktioihin, kalibrointia tai mittausten herkkyyttä varten.

Yleisin laimennusmenetelmä on sarjalaimennus, jossa sama laimennuskerroin toistetaan useita kertoja. Tämä muodostaa pitoisuusasteikon, jolla voidaan saada sekä suuria että pienempiä pitoisuuksia pienellä määrällä alkuperäistä liuosta. Esimerkiksi, jos DF = 10 ja otetaan 1 ml alkuperäisestä liuoksesta ja tilavuus kasvaa lopulliseksi 10 ml:iin, lopullinen pitoisuus on pienentynyt kymmenen kertaa. Seuraavassa vaiheessa otetaan 1 ml nykyisestä liuoksesta ja lisätään sitä jälleen 9 ml:iin, jolloin pitoisuus on 1/100 alkuperäisestä, jne. DF vaihtelee tilanteen mukaan.

Peruslaskusääntö voidaan esittää muodossa C1V1 = C2V2. Tietyn alkuperäisen pitoisuuden C1 ja halutun lopullisen pitoisuuden C2 sekä lopullisen tilavuuden V2 avulla V1 voidaan laskea: V1 = (C2V2)/C1. Tämä ilmaisee, kuinka suuri osa alkuperäisestä liuoksesta on otettava.

Käytännön huomioita ovat pipetin tarkkuus ja kalibrointi, tilavuusmarginaalit sekä kontaminaation vaara. Laimennuksiin liittyy myös mittausvaarat ja raja-arvot, joten suunnittelu ja toistettavuus ovat tärkeitä.

Laimennuksia käytetään muun muassa antibioottitestien, entsyymikokeiden, standardien laatimisen ja kalibrointien yhteydessä sekä, kun halutaan laajentaa mittausmenetelmien dynamiikkaa.