labelointia

Labelointi tarkoittaa kohteille annettujen tunnisteiden, luokitusten tai merkintöjen lisäämistä. Tunnisteet voivat olla sanoja, numeerisia arvoja, kategorioita tai visuaalisia merkintöjä, ja niiden tarkoituksena on helpottaa tiedon organisointia, hakua, analysointia sekä seurattavuutta. Labelointi on laajasti käytössä monilla toimialoilla ja tutkimuksessa.

Data- ja tekoälykehityksessä labelointi viittaa koulutusdatoihin, joihin ihmiset tai automatisoidut järjestelmät merkitsevät kuva-, teksti- tai ääniosuuksia varten. Tunnisteet voivat olla luokkia, kuten kuvassa esiintyvä esine tai asian kategoria, sekä enemmän erikoistuneita merkintöjä kuten rajausalueet (bounding boxes) ja segmentointi (maskit). Tarkka ja johdonmukainen labelointi parantaa mallin suorituskykyä ja mahdollistaa paremman yleiskäytön. Tekoälyprojekteissa painotetaan ohjeistuksia, laadunvarmistusta ja annotateointiprosessin luotettavuutta, esimerkiksi inter-annotator agreement -mittareiden avulla.

Isotooppinen tai radiolabelointi on toinen yleinen käyttökonteksti, jossa kemiallisia tai biologisia molekyylejä merkitään radioaktiivisilla tai stabiileilla isotoopeilla seurantaa varten. Tätä käytetään esimerkiksi tutkimuksessa biologisten reittien seuraamiseen tai lääkkeiden rakenteen jäljentämiseen.

Toimialoilla labelointi kattaa myös käytännön merkinnät pakkauksissa, viivakoodit ja QR-koodit, joita ylläpidetään standardien mukaisesti logistisissa ja kaupan prosesseissa sekä tuotekuvauksissa ja tietojärjestelmissä.

Haasteita ovat subjektiivisuus, annotoinnin kustannukset, skaalautuvuus sekä tietosuoja. Hyviä käytäntöjä ovat selkeät ohjeistukset, laadunvalvonta ja jatkuva parantaminen sekä automaation ja ihmistyön yhdistäminen.