läpilyöntilujuus

Läpilyöntilujuus, suomeksi myös tunnettu nimellä *permeabiliteetti*, viittaa aineen tai materiaalin kykyyn sallia nesteiden tai kaasujen kulkeutumista sen läpi. Termiä käytetään erityisesti geologiassa, rakennustekniikassa ja materiaalitieteessä kuvaamaan, kuinka helposti vesi tai muut nesteet voivat tunkeutua maaperään, rakenteisiin tai muuhun materiaaliin.

Maaperän läpilyöntilujuus on tärkeä ominaisuus esimerkiksi vesitalouden ja rakennustöiden suunnittelussa. Se vaikuttaa siihen, kuinka hyvin vesi imeytyy maahan tai kuinka paljon se voi kerääntyä pintaan tai pohjaveteen. Maaperän läpilyöntilujuus riippuu sen rakenteesta, hiukkaskoosta ja tiheydestä. Esimerkiksi hiekka on yleensä läpilyöntilujuudeltaan parempi kuin savi, koska sen rakeet ovat suurempia ja niiden väliset tilat suurempia.

Rakennustekniikassa läpilyöntilujuus on merkittävä tekijä kosteuden ja märkyyden hallinnassa. Esimerkiksi betonin tai tiilen läpilyöntilujuus vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ne kestävät kosteutta ja estävät vesivahinkoja. Rakennusmateriaalien läpilyöntilujuutta voidaan parantaa esimerkiksi vedeneristyskerroksilla tai erityisillä pinnoitteilla.

Läpilyöntilujuuden mittaus perustuu yleensä kokeellisiin menetelmiin, kuten infiltraatiotesteihin tai laboratoriotesteihin, joissa mitataan nesteen kulkeutumisnopeutta materiaalin läpi. Mittayksikkönä käytetään usein aikaa, joka kuluu tietyn nesteen määrän kulkeutumiseen tietyn pituisen ja pinta-alan materiaalin läpi, tai koheesiivisyyttä kuvaavaa koheesiivisyyden indeksiä. Läpilyöntilujuuden hallinta on olennainen osa monien teknisten ja luonnollisten prosessien suunnittelua ja toteutusta.