lämpötilanrajoitintyyppejä

Lämpötilanrajoittimia käytetään estämään laitteiden ylikuumenemista tai pitämään ne toiminnassa tietyllä lämpötila-alueella. Ne ovat tärkeitä turvallisuuden, suorituskyvyn ja käyttöiän kannalta. On olemassa useita erilaisia lämpötilanrajoitintyyppejä, jotka perustuvat erilaisiin toimintaperiaatteisiin.

Yksi yleinen tyyppi on termostaatti, joka käyttää lämpölaajenemista tai supistumista kytkimen avaamiseksi tai sulkemiseksi. Bimetalliliuska on yleinen esimerkki tästä, jossa kaksi metallia, joilla on erilaiset lämpölaajenemiskertoimet, on liitetty yhteen. Lämpötilan muuttuessa liuska taipuu ja aktivoi sähköisen kontaktin.

Toinen tyyppi on lämpövastusmittari (RTD), joka perustuu metallin sähkövastuksen muutokseen lämpötilan mukaan. Kun lämpötila nousee, metallin vastus kasvaa. Tätä vastuksen muutosta voidaan mitata ja muuntaa lämpötilalukemaksi.

Termistorit ovat puolijohdekomponentteja, joiden vastus muuttuu merkittävästi lämpötilan mukaan. Niitä on kahta päätyyppiä: NTC (Negative Temperature Coefficient), joiden vastus pienenee lämpötilan noustessa, ja PTC (Positive Temperature Coefficient), joiden vastus kasvaa lämpötilan noustessa. PTC-termistoreja käytetään usein itsestään säätyvinä lämpötilanrajoittimina.

Lisäksi on olemassa sulavia sulakkeita, jotka ovat kertakäyttöisiä laitteita. Ne sisältävät metallilangan, joka sulaa ja katkaisee virtapiirin, jos lämpötila ylittää tietyn turvallisen rajansa.

Näiden lisäksi on myös elektronisia lämpötilanrajoittimia, jotka käyttävät antureita ja ohjainpiirejä lämpötilan tarkkaan seurantaan ja hallintaan.