lämpöpumpputeknologioita

Lämpöpumpputeknologiat hyödyntävät ympäristössä olevan matalaenergisesti varastoituneen lämmön siirtämistä korkeampaan lämpötilaan, jota voidaan käyttää rakennusten lämmitykseen ja joskus myös jäähdytykseen. Tämä perustuu termodynamiikan periaatteisiin, jossa kylmäaine kiertää suljetussa järjestelmässä. Lämpöpumpun keskeisiä osia ovat höyrystin, kompressori, lauhtuva ja paisuntaventtiili.

Yleisimpiä lämpöpumpputyyppejä ovat ilmalämpöpumput, jotka ottavat lämpöä ulkoilmasta, maalämpöpumput, jotka porautuvat maaperään keräämään lämpöä, ja ilmanvaihtolämpöpumput, jotka hyödyntävät poistoilman lämpöä. Vesilämpöpumput voivat käyttää lämmönlähteenä pohjavettä tai järvien ja merien vettä.

Lämpöpumpun toimintaperiaate on yksinkertainen: höyrystimessä kylmäaineen painetta lasketaan, jolloin sen kiehumispiste laskee ja se höyrystyy keräten lämpöä ympäristöstä. Kompressori nostaa höyrystyneen kylmäaineen painetta ja lämpötilaa. Lauhduttimessa kuuma, korkeapaineinen kylmäaine luovuttaa lämpönsä lämmitysjärjestelmään ja tiivistyy takaisin nesteeksi. Paisuntaventtiili laskee kylmäaineen painetta ennen kuin se palaa höyrystimeen, ja sykli toistuu.

Lämpöpumppujen energiatehokkuutta kuvataan SCOP-arvolla (Seasonal Coefficient of Performance), joka kertoo kuinka monta kilowattituntia lämpöä pumppu tuottaa yhtä kilowattituntia sähköenergiaa kohden vuoden aikana. Korkeampi SCOP-arvo tarkoittaa parempaa tehokkuutta. Lämpöpumput ovat energiatehokas ja ympäristöystävällinen tapa lämmittää rakennuksia, vähentäen riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.