lämmönsäilytysjärjestelmistä

Lämpövarastointijärjestelmät, tunnetaan myös nimellä lämmönsäilytysjärjestelmät, ovat teknologioita, jotka varastoivat lämpöenergiaa myöhempää käyttöä varten. Näitä järjestelmiä käytetään monenlaisissa sovelluksissa, kuten rakennusten lämmityksessä ja jäähdytyksessä, teollisissa prosesseissa ja uusiutuvan energian integroinnissa. Tavoitteena on tasapainottaa lämmöntuotannon ja -kulutuksen välistä eroa, mikä voi parantaa energiatehokkuutta, vähentää kustannuksia ja lisätä energiajärjestelmien luotettavuutta.

Yleisimpiä lämpövarastointimenetelmiä ovat: vesipohjaiset varastot, kuten vesisäiliöt tai maaperään rakennetut varastot, jotka hyödyntävät veden korkeaa lämpökapasiteettia. Toinen tyyppi on kiinteiden aineiden varastointi, jossa lämpöä varastoidaan esimerkiksi kiviin, betoniin tai erilaisiin faasimuutosmateriaaleihin (PCM). PCM-materiaalit imevät tai vapauttavat suuria määriä lämpöenergiaa muuttaessaan olomuotoaan (esimerkiksi kiinteästä nestemäiseksi), mikä tekee niistä erittäin tehokkaita tilankäytön kannalta.

Lämpövarastointijärjestelmiä voidaan luokitella myös lämpötila-alueen mukaan: matalan lämpötilan (alle 100 °C), keskilämpötilan (100–300 °C) ja korkean lämpötilan (yli 300 °C) varastot. Valittu varastointitekniikka riippuu käyttötarkoituksesta, käytettävissä olevasta tilasta, tarvittavasta varastointikapasiteetista ja kustannustekijöistä. Aurinkoenergiajärjestelmissä lämpövarastointi on usein keskeinen osa, sillä se mahdollistaa aurinkoisina aikoina kerätyn lämmön käytön myös silloin, kun aurinko ei paista.