läheisyysilmaisimissa

Läheisyysilmaisimet, suomeksi myös etäisyysanturit, ovat laitteita, jotka mittaavat etäisyyttä kohteeseen ilman fyysistä kosketusta. Niitä käytetään monenlaisissa sovelluksissa teollisuudesta ja automaatiosta aina kulutuselektroniikkaan ja robotiikkaan. Läheisyysilmaisimia voidaan luokitella niiden toimintaperiaatteen mukaan.

Yksi yleinen tyyppi on induktiivinen läheisyysilmaisin, joka havaitsee metallikohteita. Se toimii luomalla sähkömagneettisen kentän ja mittaamalla, kuinka kohde vaikuttaa tähän kenttään. Kapasitiiviset läheisyysilmaisimet puolestaan havaitsevat monenlaisia materiaaleja, kuten muovia, nestettä ja puuta, perustuen niiden kykyyn varata sähkövarausta. Ne mittaavat muutosta kapasitanssissa, kun kohde lähestyy anturin pintaa.

Optiset läheisyysilmaisimet käyttävät valoa etäisyyden mittaamiseen. Ne voivat toimia lähettämällä valonsäteen ja mittaamalla heijastuneen valon paluuaikaa (TOF, time-of-flight) tai havaitsemalla, milloin valonsäde katkeaa tai heijastuu takaisin. Ultraäänianturit lähettävät ääniaaltoja ja mittaavat niiden paluuaikaan perustuvaa etäisyyttä. Magneettiset läheisyysilmaisimet havaitsevat magneettikenttiä tai reagoivat magneettisiin kohteisiin.

Läheisyysilmaisimia valittaessa on otettava huomioon useita tekijöitä, kuten havaittava materiaali, vaadittu mittausalue, ympäristöolosuhteet (esimerkiksi lämpötila ja pölyisyys) sekä anturin tyyppi ja sen tuottama signaali.