lääkeyliherkkyyksiä

Lääkeyliherkkyyksiä, tunnettu myös lääkeaineyliherkkyytenä, ovat immuunijärjestelmän reaktioita lääkeaineisiin. Nämä reaktiot voivat ilmetä monin eri tavoin, vaihdellen lievistä ihottumista aina hengenvaarallisiin yleisoireisiin. Yleisimpiä oireita ovat ihottumat, kutina, nokkosihottuma, turvotukset ja hengitysvaikeudet. Vakavampia reaktioita ovat anafylaksia, vakava yleistynyt ihottuma (kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymä) ja lääkereaktio, johon liittyy sisäelinten tulehdusta.

Lääkeyliherkkyyden mekanismit ovat moninaisia. Ne voivat olla suoria immuunivälitteisiä reaktioita, joissa elimistö tuottaa vasta-aineita lääkeainetta tai sen aineenvaihduntatuotteita vastaan. Toisinaan reaktiot voivat olla epäsuoria, jossa lääkeaine vaikuttaa immuunijärjestelmän soluihin tai vapauttaa välittäjäaineita, jotka käynnistävät yliherkkyysreaktion. Tietyt lääkeaineryhmät, kuten antibiootit (erityisesti penisilliini ja sen johdokset), tulehduskipulääkkeet ja epilepsialääkkeet, aiheuttavat herkemmin yliherkkyysreaktioita.

Lääkeyliherkkyyden diagnosointi perustuu potilaan oireisiin, lääkeanamneesiin ja tarvittaessa spesifeihin allergiatesteihin, kuten ihopistokokeisiin tai laajempaan altistuskokeeseen valvotuissa olosuhteissa. Joskus vaikeiden ja epäselvien tapausten selvittelyssä voidaan käyttää lääkeainevasta-ainetestejä.

Hoidon kulmakivi on syyllisen lääkeaineen välttäminen. Jos potilas on aiemmin reagoinut johonkin lääkeaineeseen, on tärkeää, että tämä tieto kirjataan huolellisesti potilastietoihin. Lieviä oireita voidaan hoitaa antihistamiineilla tai kortikosteroideilla. Vakavissa reaktioissa, kuten anafylaksiassa, tarvitaan välitöntä lääketieteellistä hoitoa, johon sisältyy adrenaliinin antaminen. Lääkeyliherkkyys voi kehittyä missä iässä tahansa, ja se voi hävitä ajan myötä tai pysyä läpi elämän.