käytäntä

Käytäntöä on suomen kielen substantiivi, joka tarkoittaa yleistä tapaa toimia, vakiintunutta menettelyä tai normaalia toimintatapaa. Käytäntö voi viitata sekä yksittäiseen toimenpiteeseen että laajempaan ohjeistukseen, jolla toiminta ohjataan organisaatiossa, yhteisössä tai ammatillisessa kontekstissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan sen partitiivimuotoa "käytäntöä".

Käytäntö juontaa juurensa sanoista "käyttää" ja "käytännöllinen" ja viittaa siihen, miten asioita käytännössä toteutetaan. Käytäntö muodostaa usein noudatettavan tavan, joka ilmenee arjessa, päivittäisessä toiminnassa tai hallinnon prosesseissa. Se voi olla sekä virallisesti kirjoitettu ohjeistus että pitkäaikainen käytäntö, joka on myöhemmin kirjattu.

Käytäntöä sovelletaan monissa kontekstissa: lainsäädännössä, julkishallinnossa, terveydenhuollossa, koulutuksessa ja yritysmaailmassa. Yksi yleinen ilmaus on "käytäntöä noudatetaan", mikä viittaa siihen, että tietty menettely on vakiintunut ja odotettu. Toisaalta "käytäntöä sovelletaan" viittaa siihen, että menettelyä käytännössä sovelletaan.

Käytäntö eroaa usein ohjeesta tai manuaalista siinä mielessä, että käytäntö voi olla pitkäaikainen, ei välttämättä erikseen kirjattu, ja se heijastaa organisaation kulttuuria. "Tapa" on arkisempi ja epämuodollisempi, kun taas "käytäntö" viittaa yleensä vakaampaan ja institutionaalisempaan toimintamalliin. "Menettely" puolestaan korostaa usein vaiheittaisia toimintoja.

Usein käytetään ilmauksia kuten "hyvä käytäntö" kuvaamaan suositeltua, turvallista tai tehokasta toimintatapaa. Käytäntöjen kehittäminen sekä niihin liittyvät ohjeet ja säädökset ovat tavanomaisia sekä julkishallinnossa että yksityisellä sektorilla.