käyttökokonaisuuksia

Käyttökokonaisuus on määritelty toiminnallinen kokonaisuus, jossa käyttäjä tai muu aktori vuorovaikuttaa järjestelmän kanssa tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Käyttökokonaisuudet ovat yleinen väline vaatimus- ja suunnitteluprosesseissa: ne kuvaavat, millaisia toimintoja järjestelmä mahdollistaa ja miten käyttäjä etenee kohti tavoitetta. Ne auttavat yhteisen ymmärryksen muodostamisessa sidosryhmien kesken.

Tyypillisesti käyttökokonaisuus sisältää tavoitteen, osapuolet (aktiorit), päävirran sekä olennaiset poikkeus- ja lisäpolut. Päävirrassa kuvataan, miten käyttäjä saavuttaa tavoitteen normaalisti. Vaihtoehtoiset virrat mallintavat virheitä, poikkeustilanteita ja vaihtoehtoisia menettelytapoja. Lisäksi määritellään esivaiheet sekä lopputulokset sekä hyväksymiskriteerit.

Käyttökokonaisuudet toimivat pohjana vaatimusten tarkentamiseen, testien laatimiseen ja järjestelmän arkkitehtuurin jäsentämiseen. Ne tukevat sidosryhmien yhteistä ymmärrystä siitä, mitä järjestelmä tekee ja miten. Mallinnuksessa käytetään usein sekä tekstikuvauksia että visuaalisia malleja, kuten UMLin käyttötapauskaavioita.

Esimerkkejä käyttökokonaisuuksista ovat verkkokaupan tilauksen tekeminen, käyttäjän kirjautuminen järjestelmään ja raportin luominen. Ne voivat olla osa tuotteen backlogia ja priorisoidaan arvon sekä riskin perusteella. Käyttökokonaisuus on kuitenkin kuvaus, ei tekninen ratkaisu; toteutustavat voivat muuttua kehityksen aikana.