käynnistysympäristöjä

Käynnistysympäristö, tunnettu myös nimellä boot environment, on keskeinen käsite tietokonejärjestelmien käynnistyksen yhteydessä. Se viittaa siihen ohjelmistoalueeseen tai tilaan, joka on aktiivinen, kun tietokone alkaa toimia. Tämä ympäristö sisältää olennaiset komponentit, jotka mahdollistavat käyttöjärjestelmän latautumisen ja ajamisen.

Yleisimmin käynnistysympäristöön kuuluu BIOS (Basic Input/Output System) tai UEFI (Unified Extensible Firmware Interface). Nämä ovat laitteistokohtaisia ohjelmistoja, jotka suoritetaan heti virran kytkemisen jälkeen. Ne suorittavat POST-testin (Power-On Self-Test) varmistaakseen, että laitteisto on kunnossa, ja etsivät sitten käynnistyslaitteen, kuten kovalevyn tai USB-aseman.

Kun käynnistyslaite on löydetty, BIOS/UEFI lataa ja suorittaa käynnistyslataajan (boot loader). Käynnistyslataaja on pieni ohjelma, jonka tehtävänä on siirtää ohjaus käyttöjärjestelmän ytimeen (kernel). Esimerkkejä käynnistyslataajista ovat GRUB ja NTLDR. Käyttöjärjestelmän ydin on käyttöjärjestelmän ydintoimintoja hallitseva ohjelmisto.

Käynnistysympäristö voi myös sisältää muita elementtejä, kuten ajureita ja pienoiskäyttöjärjestelmiä, jotka auttavat käyttöjärjestelmän täydellisessä käynnistyksessä. Ongelmat käynnistysympäristössä voivat estää tietokoneen normaalin toiminnan ja vaativat usein teknistä asiantuntemusta niiden ratkaisemiseksi.