kytkentäpiirin

Kytkentäpiiri on elektroniikassa käytettävä piiri tai verkosto, jonka tehtävänä on yhdistää kaksi tai useampia järjestelmän osia siten, että ne voivat vaihtaa sähköisiä signaaleja, energiaa tai dataa. Se toimii pääasiassa rajapintana osien välillä, eikä välttämättä omaa erillistä toimintaansa, vaan mahdollistaa toisten piirien toiminnan.

Kytkentäpiiri voi koostua sekä passiivisista että aktiivisista komponentteista sekä liitännöistä ja johtimista. Yleisiä osia ovat vastukset, kondensaattorit, induktorit sekä liittimet ja kaapelit. Lisäksi siihen voidaan sisällyttää signaalin muokkaukseen ja suojeluun tarkoitettuja elementtejä, kuten suodattimia, decoupling-kondensaattoreita, tasonmuuntimia tai optoeristeitä.

Suunnittelun keskeisiä tavoitteita ovat impedanssien yhteensopivuus, signaalin eheys, häiriöiden minimointi sekä virran ja jännitteen hallinta. Kytkentäpiiriin kiinnitetään myös huomio mekaaniseen kestävyyteen, lämpötilavaihteluihin sekä ympäristötekijöihin, kuten kosteuteen ja tärinään.

Sovellukset ulottuvat laajasti: kuluttaja-elektroniikka, auto- ja teollisuusautomaation rajapinnat, mittaus- ja testauslaitteet sekä telekommunikaatio. Kytkentäpiiri voi olla osa piirilevyn, kaapeloinnin tai backplane-rajapintojen kokonaisuutta ja muodostaa optimaalisen yhteyden eri järjestelmäkomponenttien välillä.

Esimerkkejä ovat yksinkertaiset signaalin sovitusverkot, joissa RC-kytkentäkaava vaimentaa tai erottaa DC- ja AC-komponentteja; sekä virtalähde- ja suojaverkot, joissa decoupling-kondensaattorit ja suojalaitteet varmistavat vakaamman jännitteen ja pienemmän kohinan.