kvanttisidonnaisuuteen

Kvanttisidonnaisuus, joka tunnetaan myös nimellä kvanttilomittuminen, on kvanttimekaniikan ilmiö, jossa kaksi tai useampi hiukkanen kytkeytyvät toisiinsa niin, että niiden kvanttitilat ovat riippuvaisia toisistaan, vaikka ne olisivat fyysisesti erillään. Tämä tarkoittaa, että yhden hiukkasen mittaaminen antaa välittömästi tietoa toisen hiukkasen tilasta, riippumatta niiden välisestä etäisyydestä.

Ilmiön havaitsi ensimmäisenä Albert Einstein yhdessä Boris Podolskyn ja Nathan Rosenin kanssa vuonna 1935, ja heidän artikkeliaan kutsutaan EPR-paradoksiksi. He kyseenalaistivat kvanttimekaniikan täydellisyyden ja ehdottivat, että ilmiö viittaisi piilotettuihin muuttujiin. Myöhemmät kokeet, erityisesti John Bellin teoreettiset työt ja Alain Aspectin kokeet 1980-luvulla, ovat kuitenkin vahvistaneet kvanttisidonnaisuuden todellisuuden ja osoittaneet, ettei se selity paikallisilla piilotetuilla muuttujilla.

Kvanttisidonnaisuus on perustavanlaatuinen kvanttimekaniikan ominaisuus, ja sillä on merkittäviä sovelluksia kvanttiteknologioissa. Näitä ovat muun muassa kvanttilaskenta, kvanttisalaus ja kvanttiteleportaatio. Vaikka ilmiö voi tuntua intuitiiviselta vastaiselta, se on yksi kvanttifysiikan kiehtovimmista ja tutkituimmista ilmiöistä. Sen ymmärtäminen on avainasemassa kehittyneiden kvanttisovellusten rakentamisessa.