kvantisointitasojen

Kvantisointitasot viittaavat kvantoinnin tuloksena saavutettuun arvojoukkoon, johon jatkuva signaali diskretisoidaan digitaalisessa käsittelyssä. Tasojen määrä L määrittää, kuinka monta arvoa signaalille voidaan antaa. Usein L = 2^n, jossa n on bittien määrä; esimerkiksi 8 bittiä tuottaa 256 tasoa.

Tasojen määrän valinta vaikuttaa sekä kuvanlaatuun että tiedonsiirtotarpeisiin. Suuremmat tasot tarjoavat pienemmän kvantisointivirheen, mutta edellyttävät enemmän bittivirtaa sekä monimutkaisempaa konvertointilaitteistoa.

Kvantisointivirhe syntyy siitä, että jatkuva signaali diskretoidaan lähimpään kvantisointitasoon. Tasainen (uniform) kvantisointi jakaa mittausalueen tasaisin välein; kvantisointiväli Δ = (A_max - A_min)/L. MSE eli keskimääräinen neliövirhe on noin Δ^2/12, ja kvantisointivirheestä riippuva SQNR (dB) on noin 6.02·n + 1.76, missä n = log2(L) on bittisyvyys.

Uniform kvantisointi on yleisin, mutta ääni- tai ihmiskäyttöihin käytetään ei-uniform kvantisointia kuten mu-law tai A-law, jotka tiivistävät väliasetusta pienempiin arvoihin ja parantavat kuuntelukokemusta dynamiikan huomioiden.

Käytännössä kvantisointitasot ovat keskeisiä ADC- ja DAC-järjestelmissä sekä digitaalisen signaalin prosessoinnissa; tasojen määrä vaikuttaa dynamic rangeen ja bittivirtaan, ja valinta riippuu sovellusalueen vaatimuksista.