kvantisointitarkkuus

Kvantisointitarkkuus viittaa digitaalisen signaalin kvantisoimiseen käytettyjen diskreettien arvojen määrään tai tarkkuuteen. Kvantisointi on prosessi, jossa jatkuva signaali, kuten analoginen ääni tai kuva, muunnetaan digitaaliseen muotoon jakamalla sen arvoalue rajalliseen määrään tasoja. Jokainen näistä tasoista edustaa tiettyä arvoa, ja kvantisointitarkkuus määrittää, kuinka monta tällaista tasoa on käytettävissä.

Yleensä kvantisointitarkkuutta mitataan biteissä. Kvantisointitarkkuus bittiä kohti määrittää mahdollisten kvantisointitasojen lukumäärän. Esimerkiksi 8-bittinen kvantisointi tarkoittaa, että signaali voidaan edustaa 2^8 = 256 eri tasolla. Mitä suurempi kvantisointitarkkuus on, sitä enemmän tasoja on käytettävissä, ja sitä tarkemmin alkuperäinen analoginen signaali voidaan edustaa digitaalisesti.

Suurempi kvantisointitarkkuus johtaa pienempään kvantisointivirheeseen, joka on ero alkuperäisen analogisen arvon ja sen digitaalisesti kvantisoidun edustuksen välillä. Pienempi virhe tarkoittaa yleensä parempaa signaalin laatua. Esimerkiksi digitaalisessa äänentoistossa korkeampi kvantisointitarkkuus, kuten 16 tai 24 bittiä, tuottaa rikkaamman ja yksityiskohtaisemman äänen kuin matalampi, kuten 8 bittiä. Vastaavasti kuvankäsittelyssä suurempi kvantisointitarkkuus mahdollistaa enemmän värisävyjä ja hienovaraisempia siirtymiä, mikä vähentää rajallisten värien aiheuttamaa "banding"-ilmiötä.

Kvantisointitarkkuuden valinta on kompromissi tarkkuuden ja tallennus- tai tiedonsiirtotilan välillä. Suurempi tarkkuus vaatii enemmän tallennustilaa ja kaistanleveyttä, kun taas pienempi tarkkuus säästää resursseja mutta voi heikentää signaalin laatua.