kvantisaatiohäviöitä

Kvantisaatiohäviöitä esiintyy digitaalisessa signaalinkäsittelyssä, kun jatkuva signaali muunnetaan digitaaliseen muotoon. Tämä prosessi, jota kutsutaan kvantisaatioksi, edellyttää signaalin arvojen pyöristämistä lähimpään sallittuun kvantisaatiotilaan. Koska todellisia arvoja ei voida esittää täydellisesti rajallisella määrällä kvantisaatiotasoja, syntyy virhe, jota kutsutaan kvantisaatiovirheeksi. Tämä virhe ilmenee kvantisaatiohäviöinä, jotka ovat erottamaton osa analogia-digitaalimuunnosta.

Kvantisaatiohäviöiden suuruus riippuu kvantisaation tarkkuudesta, joka määritellään bittien määrällä, joita käytetään kunkin signaalin näytteen esittämiseen. Suurempi bittimäärä mahdollistaa useampia kvantisaatiotasoja, mikä johtaa pienempään kvantisaatiovirheeseen ja siten pienempiin häviöihin. Kvantisaatiohäviöt voivat ilmetä signaalissa kohinana tai vääristyminen, ja niiden vaikutus signaalin laatuun voi olla merkittävä tietyissä sovelluksissa, kuten äänentoistossa tai kuvankäsittelyssä.

Kvantisaatiohäviöitä voidaan vähentää useilla tekniikoilla. Yksi yleinen menetelmä on ylinäytteenotto, jossa signaali näytteistetään korkeammalla taajuudella kuin alkuperäinen signaali vaatisi. Tämä mahdollistaa tehokkaamman suodatuksen ja vähentää näin kvantisaatiovirhettä. Toinen menetelmä on kohinamuokkaus (noise shaping), joka siirtää kvantisaatiovirhettä pois signaalin kannalta tärkeiltä taajuusalueilta. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää myös kehittyneempiä kvantisaatioalgoritmeja, jotka pyrkivät minimoimaan virheen aiheuttaman vääristymän.