kuvaputkinäyttöjen

Kuvaputkinäytöt, usein lyhennettynä CRT (Cathode Ray Tube), ovat näyttötekniikka, joka oli yleisesti käytössä televisioissa ja tietokonenäytöissä vuosikymmeniä. Niiden toiminta perustuu elektronisuihkuun, joka ohjataan magneettikentillä osumaan näytön takaosaan maalatun fosforipinnan yksittäisiin pisteisiin. Kun elektroni osuu fosforiin, tämä hehkuu, luoden kuvan.

Elektronipistooli lähettää jatkuvasti kolmea erillistä elektronisuihkua, jotka vastaavat kuvan punaista, vihreää ja sinistä värikomponenttia. Nämä suihkut skannaavat näyttöä rivi riviltä, piirtäen kuvan nopeasti uudelleen ja uudelleen. Hitaammilla virkistystaajuuksilla saattoi havaita välkkymistä, mutta modernimmat CRT-näytöt käyttivät korkeampia taajuuksia vähentääkseen tätä ilmiötä.

CRT-näytöillä on useita etuja, kuten erinomainen mustan taso ja laaja katselukulma. Ne olivat myös suhteellisen edullisia valmistaa ja kestivät hyvin käyttöä. Haittoja olivat niiden suuri koko ja paino, suhteellisen korkea energiankulutus ja herkkyys magneettikentille, jotka saattoivat vääristää kuvaa. Lisäksi niiden resoluutiota oli rajoitetumpi verrattuna nykyaikaisiin näyttöihin.

Vaikka kuvaputkinäytöt ovat suurelta osin korvautuneet ohuemmilla ja energiatehokkaammilla LCD-, LED- ja OLED-näytöillä, niiden rooli näyttötekniikan kehityksessä on kiistaton. Ne muodostivat perustan digitaalisen kuvan esittämiselle kotitalouksissa ja toimistoissa.