kuvakulmissa

Kuvakulma tarkoittaa kuvan ottamisen yhteydessä käytettävää näkökulmaa, joka määrittää, miltä etäisyydeltä, miltä korkeudelta ja millaisesta suunnasta kohde nähdään. Kuvakulma syntyy kameran korkeudesta, asennosta ja etäisyydestä suhteessa kuvattavaan kohteeseen. Se vaikuttaa siihen, millaista tietoa kuva välittää, millaista tunnelmaa se luo ja millaisen voimasuhteen se luo kuvattavien välillä.

Kuvakulmia käytetään sekä valokuvauksessa että elokuva- ja televisiotuotannossa sekä muussa visuaalisessa taiteessa. Yleisiä peruskategorioita ovat yleiskuva, joka antaa kontekstin ympäristön kanssa; lähikuva, joka rajaa kuvan kohteen yksityiskohtiin; sekä puolilähikuva, joka yhdistää henkilön tilaan ja ympäristön. Kameran korkeuteen liittyviä kategorioita ovat korkea kuvakulma ja matala kuvakulma, jotka viittaavat kameran sijaintiin suhteessa kohteeseen ja vaikuttavat katsojan kokemaan voima- tai haavoittuvuustuntoon. Lisäksi on normaali eli silmäkorkeudessa tapahtuva kuvaus, joka antaa neutraalin katselukokemuksen.

Kuvakulman valinnalla on suuri merkitys viestin tulkinnalle. Korkea kuvakulma voi korostaa altistuvuutta tai alisteisuutta, matala kuvakulma voi vahvistaa kuvattavan voimaa tai majesteettisuutta, ja neutraali normaali kuvakulma luo tasapainoisen ja välittävän lähestymistavan. Kameran valinnat sekä etäisyys ja polttoväli vaikuttavat lisäksi syvyysvaikutelmaan sekä tilan tuntumaan kuvassa.