kuulotutkimukset

Kuulotutkimukset ovat kuulon tilan ja toiminnan arvioimiseksi tehtäviä tutkimuksia, joita suorittavat audiologit sekä otolaryngologit. Niiden tavoitteena on määrittää kuulon kynnystasot sekä löytää kuulon heikkenemisen syyt, jotta voidaan suunnitella hoito ja kuntoutus. Tutkimukset voivat olla sekä yksilön kuulon mittaamiseen että ennen muuta hoidon suunnitteluun tähtääviä.

Tutkimukset voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: käyttäytymiseen perustuvat tutkimukset ja objektiiviset tutkimukset. Käyttäytymismenetelmissä potilas reagoi ääniin, jolloin kuuloalue ja erottelukyky voidaan kartoittaa. Yleisimmät testit ovat puhtaan sävelen audiometria ja puhetestit, joiden avulla määritetään kuuleman kuulokynnyksen ja puheen ymmärtämisen tasot. Objektiivisia tutkimuksia voidaan tehdä ilman potilaan aktiivista reagointia; niihin kuuluvat tympanometria, otoakustiset emisiiot sekä aivorunko- tai aivokuorelta mitatut vasteet.

Käyttökohteita ovat muun muassa vastasyntyneiden kuulontarkastus, lasten ja aikuisten kuulon seulonta sekä diagnoosikohtaisten tutkimusten osat. Lisäksi tutkimuksia käytetään työterveyshuollossa kuulo-oireisten työntekijöiden tilan seuraamisessa sekä tinnitus-, balanse- ja logopedisen kuntoutuksen suunnittelussa. Kuulotutkimusten tulokset auttavat erottamaan kuulon laadun tyypin (esimerkiksi kuulon johtuminen, sensorineuraalinen hajo, sekamuoto) ja muodostamaan hoito- tai tukitoimien, kuten kuulokojeiden, implanttien tai lääketieteellisen hoidon, suunnan.