kutsumanimitykset

Kutsumanimitykset tarkoittavat niitä nimiä, joilla ihmiset tavanomaisesti toisiinsa puhuttaessa viittaavat toisiinsa. Ne eroavat henkilön virallisista nimistä, kuten etunimestä ja sukunimestä, sekä oikeudellisista nimistä. Suomen kielessä termi "kutsumanimi" viittaa usein lempeästi, tuttavallisesti tai kuvailevasti käytettyyn nimeen, joka syntyy ystävyyden, perheen sisäisen dynamiikan tai hahmon piirteen perusteella.

Kutsumanimityksiä on erilaisia. Ne voivat olla hellittely- tai lempinimiä (esimerkiksi pienennetyt tai muunnellut etunimet), sekä kuvailevia tai roolia kuvaavia nimiä, jotka viittaavat persoonallisuuteen, ammattiin tai suhteeseen. Ne voivat muuttua iän, tilanteen tai sosiaalisen kontekstin mukaan. Niiden käyttö on yleisintä yksityisissä tai epävirallisissa tilanteissa, mutta niitä voidaan kuulla myös kirjallisuudessa, mediassa tai julkisessa keskustelussa, kun puhujan intentio on osoittaa läheisyyttä tai humoristista sävyä.

Juridisesti ja muodollisesti kutsumanimi ei ole sama kuin henkilön virallinen nimi. Suomessa kutsumanimiä käytetään vähemmän virallisissa asiakirjoissa, ja etunimi tai sukunimi säilyttää virallisen roolinsa. Eri nimimuodot voivat esiintyä samanaikaisesti: esimerkiksi esiintymisessä taiteilijanimillä (esiintymisnimi) tai salanimellä (salanim). Nimimerkkejä käytetään erikseen kirjallisessa tuotannossa tai netti-identiteeteissä.

Onomastiset tutkimukset käsittelevät kutsumanimien syntyä, merkitystä ja vaihtelua kulttuurin ja kielen mukaan. Kutsumanimet voivat kertoa sosiaalisista suhteista, identiteetistä ja historiallisista käytännöistä, ja niitä dokumentoidaan sekä kielitieteellisissä että kulttuurihistoriallisissa lähteissä.