kustannustenjakoa

Kustannustenjako tarkoittaa yhteisten kustannusten kohdentamista yhteen tai useampaan kohteeseen, kuten osastoihin, projekteihin, tuotteisiin tai palveluihin. Se on osa kustannuslaskentaa ja budjetointia, ja sen tarkoituksena on tuottaa oikeanlaista tietoa kannattavuudesta ja hinnoittelusta.

Periaatteet kustannustenjaossa perustuvat syy-seuraussuhteisiin ja hyötyihin. Toiminnallinen kohdentaminen pyrkii heijastamaan, kuka tai mikä aiheutti kustannukset, sekä siitä saatavan hyödyn määrän. Tavoitteena on mahdollisimman oikeudenmukainen ja mahdollisimman tarkka kustannusten kohdentaminen kohteisiin, joita kustannukset tosiasiallisesti koskevat.

Menetelmät jakoperusteineen jakavat kustannuksia eri tavoin. Suora kohdentaminen soveltuu, kun kustannus voidaan liittää suoraan tiettyyn kohteeseen. Jakoperusteet eli levitysperusteet voivat olla esimerkiksi henkilömäärä, tilan pinta-ala, koneaika, energiankulutus, tuotantomäärä tai tulovirta. Toimintoperusteinen kustannuslaskenta (ABC) kohdistaa kustannukset kohteiden kautta tapahtuvien toimintojen mukaan. Palveluosastojen kustannukset voidaan jakaa muille osastoille peräytymismenetelmällä tai vastavuoraisella menetelmällä (reciprocal method).

Käyttökohteita ovat sisäiset kohteet, kuten tuotanto-, myynti- ja tukiyksiköt sekä projektit, IT- ja palvelukustannusten kohdentaminen eri yksiköille sekä yhteisten tilojen tai infrastruktuurin kustannusten jakaminen.

Haasteina voivat olla epäjohdonmukaiset jakoperusteet, huono datalaatu sekä kustannusten yli- tai alidiagnointi, mikä voi vaikuttaa päätöksentekoon ja kannattavuusanalyysiin. Esimerkkinä voidaan mainita rakennuksen ylläpitokustannusten kohdentaminen tilojen pinta-alan mukaan sekä IT-kustannusten jakaminen käyttäjämäärän perusteella.