kuorikappaleesta

Kuorikappaleesta tarkoittaa sävellystä, joka on tarkoitettu kuoron esitettäväksi. Kuorikappale voi olla a cappella tai säestettynä pianistilla, urkulla tai isommalla orkesterilla. Tyypillisiä muotoja ovat motetit, messut ja cantatat sekä muut yksittäiset kuoroteokset, joissa teksti ja sävelu ovat soinnillisesti ja tekstiin liittyvästi esillä.

Historia ulottuu keskiajalle ja renessanssiin, jolloin polyfoni korosti kuoron monien äänien yhteistoimintaa. Barokin ja klassismin aikana kuoromusiikissa kehittyivät muodot kuten oratorio ja pasuunamainen eriytyminen, kun taas romanttinen kausi toi tunnekkuvan ilmaisun ja suuret, vaakasuunnitelmalliset kuoroteokset. Suomessa kuoromusiikilla on ollut keskeinen asema herätyksen ja kansallisen heräämisen aikana sekä myöhemmin 1900-luvulla, jolloin kuorolaulun ja kerhojen toiminta muodostivat olennaisen osan kulttuuriselta elämältä.

Tyypillisiä piirteitä kuorikappaleissa ovat useat ääniryhmät (yleensä soprano, altto, tenor, bass), tekstin merkitys sekä polyfonian että homofonian mahdollinen parafrasointi. Esittäminen voi olla a cappella tai täysillä soittimin säestetty, ja dynamiikka sekä rytmi voivat vaihdella teoksen suunnittelun mukaan. Kappaleet voivat olla liturgisia tai seurakunnallisia, sekä laajempia suurteoksia että pienimuotoisia kappaleita.

Suomalaisessa kontekstissa kuoromusiikista on tullut sekä ammatillisen että yhteisöllisen kulttuurin perusta. Tunnettuja esimerkkejä ovatkin Sibeliuksen Finlandia -teoksen kuoriosuudet sekä myöhemmät teokset, joita ovat kirjoittaneet muun muassa Einojuhani Rautavaara ja Kalevi Aho. Kuorikappaleet rikastuttavat sekä konserttikokoelmia että yhteislaulun perinnettä.