kuntoutuskontekstissa

Kuntoutuskontekstissa viitataan toimintakyvyn palauttamiseen tai parantamiseen sekä osallisuuden lisäämiseen erilaisissa terveyden ja toimintakyvyn häiriöissä. Se käsittää sekä lääketieteellisiä hoitoja että ympäristön, sosiaalisten suhteiden ja elämänhallinnan tukemisen.

Keskeinen viitekehys on Maailman terveysjärjestön ICF-malli, jossa toimintakyky nähdään vuorovaikutuksessa henkilön terveydentilan, toimintarajoitteiden sekä ympäristön tukien ja esteiden kanssa. Kuntoutus tähtää näiden tekijöiden tasapainottamiseen.

Kuntoutuskokonaisuus alkaa arviosta, tavoitteiden asettamisesta, yksilöllisestä suunnittelusta, interventioista ja seurannasta. Yleisimmät toimenpiteet ovat fysioterapia, ergoterapia, puhe- ja kielellinen terapia, kognitiivinen kuntoutus sekä sosiaalinen ja työelämäkyvyn tukeminen. Kotiharjoitukset, kotihoidon tuki ja etähoito ovat käytössä ympäristön mukaan.

Toiminta tapahtuu usein yhteistyössä moniammatillisessa tiimissä ja eri palveluympäristöissä kuten sairaalassa, kuntoutuskeskuksessa, avoterveydenhuollossa sekä kotona. Asiakas- tai potilaskeskeinen lähestymistapa korostaa osallistumisen tavoitehakuisuutta ja itsemääräämisoikeutta.

Mittareita ovat esimerkiksi päivittäisten toimintojen suoriutuminen, osallistuminen yhteisöön, työkyky ja elämänlaatu. Haasteita ovat palvelujen saavutettavuus, rahoitus, koordinaatio sekä kulttuuriset ja yksilölliset erot. Tieteen ja käytännön kehityksellä tähdätään tehokkaampiin malleihin ja parempiin tuloksiin.