kuivuuksista

Kuivuudet ovat tiloja, joissa sademäärät tai vesivarannot ovat pitkään alhaiset suhteessa alueen pitkän aikavälin normaalitasoon. Kuivuudet jaetaan usein useisiin luokkiin: meteorologinen kuivuus, maatalouskuivuus, hydrologinen kuivuus sekä joskus yhteiskunnallinen kuivuus. Meteorologinen kuivuus kuvaa sademäärän poikkeamaa normaalista ajanjaksolla, maatalouskuivuus maaperän vesivarantojen riittämättömyyttä viljelyn kannalta, ja hydrologinen kuivuus virtaamien sekä vesivarastojen alhaisuutta. Yhteiskunnallinen kuivuus huomioi veden-, elintarvike- ja energiatoimitusten sekä taloudellisten vaikutusten laajemmin.

Syyt kuivuuteen ovat sekä pitkäaikainen ilmastonvaihtelu että ilmastonmuutos. Lyhytaikaiset vaihtelut kuten El Niño/La Niña voivat lisätä kuivuusriskiä tietyillä alueilla. Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutos on lisännyt joidenkin alueiden kuivuusvaihteluita ja keskimääräisen sademäärän muutoksia, mikä vaikuttaa vesivarantoihin ja maatalouteen.

Vaikutukset kohdistuvat sekä ympäristöön että talouteen. Maaperän kuivaus voi heikentää pölynhallintaa ja eroosiota, vesistöjen elinympäristöt kärsivät, ja maatalouden tuotanto sekä vedenhankinta voivat vaikeutua. Myös paikallinen talous, energiantuotanto sekä terveys voivat kärsiä veden puutteesta ja kuivuusjaksoista.

Mittaaminen ja seuranta perustuvat meteorologisiin ja hydrologisiin mittareihin. Yleisimpiä ovat Standardisoitu sademääräindeksi (SPI) sekä SPEI, jotka kuvaavat sateiden poikkeamaa tietyllä aikavälillä. Hydrologisessa kuivuudessa seurataan virtaamien, vesivarastojen ja pohjaveden tilaa. Ennaltaehkäisyssä korostuvat vedenkäytön säästäminen, vesivarastojen hallinta sekä sopeuttavat maatalouden käytännöt ja varautumissuunnitelmat.