kuivapitoisuutta

Kuivapitoisuus on näytteen kuivien aineiden massan osuus kokonaismassa. Se ilmaistaan yleensä prosentteina ja määritellään suhteeksi kuivaksi kuivatetun näytteen massan M_dry ja alkuperäisen näytteen massan M_initial välillä: kuivapitoisuus (%) = (M_dry / M_initial) × 100. Kuiva-aineeseen lasketaan kaikki veden poiston jälkeen jäljelle jäävä aine, eli orgaaniset ja epäorgaaniset koostumukset sekä mahdolliset kuivat aineet, mutta ei vettä. Veden osuus voidaan puolestaan määritellä moisture contentina, jonka arvo on 100 minus kuivapitoisuus prosentteina.

Määrittämisen yleisin menetelmä on uunituontainen kuivaus. Näyte punnitaan ensin, sitten se kuivataan tasaisen lämmön, yleensä noin 103–105 °C, kunnes massa vakiintuu. Tällöin saavutetaan konstantti massa, jolloin kuiva-aineen massa on M_dry ja voidaan laskea kuivapitoisuus kaavalla. Tapahtumaa toistetaan useampia kertoja varmistamaan toistettavuus, ja lopuksi tulokset raportoidaan kuivapitoisuutena prosentteina.

Muita menetelmiä ovat esimerkiksi lämpötilasäätöiset tai nopeammat menetelmät, kuten mikrovälineillä tehtävä kuivatus, sekä menetelmät, joissa veden määrää arvioidaan eri analyysillä (esimerkiksi Karl Fischer -titraatio) tai luotettavissa tapauksissa käyttämällä lyofilisaatiota, erityisesti herkissä näytteissä, joissa veden poisto ei saa aiheuttaa haihtuvien aineiden menetystä. On huomioitava, että joissakin näytteissä kuiva-aineen menetys voi liittyä haihtuvien aineiden tai haihtuvien yhdisteiden poistumiseen, jolloin tulosta on tulkittava kontekstissa.

Kuivapitoisuus on tärkeä mittari elintarvikkeiden, rehujen ja biomassojen koostumuksen arvioinnissa. Se mahdollistaa vertailun riippumatta näytteen kosteudesta, ja sitä käytetään muun muassa energiasisältöjen, proteiinien ja muiden komponenttien pitoisuuksien laskennassa.