kuivaminenkuivaus

Kuivaminen (kuivaus) on prosessi, jossa materiaalin kosteuspitoisuus pienennetään poistamalla vettä. Tavoitteita ovat säilyvyyden parantaminen, mikrobien kasvun estäminen, käsiteltävyyden ja jalostettavuuden helpottaminen sekä kuljetus- ja varastointikustannusten vähentäminen.

Perusmenetelmät ovat luonnollinen kuivuminen sekä keinokuivuminen. Luonnollinen kuivuminen tapahtuu ilmavirrankäytön ja lämpötilan vaihtelun vaikutuksesta ilman aktiivista energiaa, usein auringonpaisteessa ja tuulessa. Keinokuivuminen käyttää energiaa ja kontrolloitua ilmavirtaa: kuivaushuoneissa, lämpötilakontrolloiduissa kuivureissa sekä alipaine- ja konvektiopohjaisissa järjestelmissä. Erikoismenetelmistä tunnetuimpia ovat pakastekuivaus (freeze-drying), jossa vesi sublimaatioituu matalassa paineessa; alipainekuivaus; sekä mikroaaltokuivatus ja infrapunakuivatus. Desikointi käyttää kuivaimia tai kuivikkeita ympäristön kosteuden alentamiseen.

Sovellukset: Elintarvikkeet kuten marjat, hedelmät, viljat ja kala; puu ja rakennusmateriaalit; tekstiilit ja vaatetusteollisuus; farmasia ja elektroniikka.

Laatu ja mittaus: Lopullinen kosteus määritellään tuotteen vaatimusten mukaan; kosteuspitoisuus ilmoitetaan prosentteina; kosteusaktiivisuus (aw) voi olla tärkeä erityisesti elintarvikkeissa. Prosessin tavoite on tasapainottaa nopeus, energian kulutus ja mahdolliset laadulliset menetykset kuten värin muutokset ja koostumuksen heikkeneminen.

Erot: Kuivaus tarkoittaa kosteuden poistamista prosessin aikana yleisesti, kun taas dehydratisointi voi viitata tiukempaan kosteudenpoistoon tai kemiallisesti kontrolloituihin oloihin riippuen yhteydestä.