kuivajarrutuksena

Kuivajarrutuksena tarkoitetaan jarrutustapaa, jossa jarrutusvoima syntyy pääasiassa kuivapintojen välisestä kitkasta ilman voiteluaineita tai muita nesteitä jarrupintojen välissä. Tämä termi kuvaa tilanteita, joissa voitelu tai jäähdytys ei osallistu jarrutukseen tai on tarkoituksellisesti pois käytöstä.

Kitkakerroin kuivissa olosuhteissa riippuu materiaalipareista, pinnan kovuudesta ja puhtaudesta sekä lämpötilasta. Jarrutustilanteen edetessä kuuman pinnan aiheuttama kitka voi muuttua, ja jarrupinnat voivat kulua, kiiltää tai lasittua (glazing).

Sovellukset ja konteksti: kuivajarrutusta käytetään laboratoriotutkimuksissa ja materiaalien testauksessa, esimerkiksi pin-on-disk- tai levy-yhteensopivuuskokeissa, joilla määritellään kuivakitkan arvoja ja kulumisen ominaisuuksia. Käytännön jarrujärjestelmissä kuiva kitka on osa, mutta nesteiden ja jäähdytyksen rooli on usein huomattava; kuivaa jarrutusta voidaan kuitenkin tarkastella erillisenä tapauksena, jossa nestevaikutukset on minimoitu.

Edut ja haitat: kuivajarrutuksena on yksinkertaisempi ja nestevuotoja syntyy vähän, mikä voi olla etu tietyissä sovelluksissa. Rajoituksia ovat suurempi kuluminen, melu sekä kitkan arvaamattomuus lämpenemisen myötä (fade), mikä heikentää toistettavuutta ja hallittavuutta.

Verrattuna märkäjarrutukseen, jossa nesteet vaikuttavat jarrutustehoihin, kuivajarrutus luottaa pelkkään kuivaan kitkaan. Kuivajarrutusta käsitteleviä tutkimuksia esiintyy sekä materiaalitekniikassa että käyttöpaneelien suunnittelussa.