kuitulinjasta

Kuitulinjasta on telekommunikaatiossa käytetty termi optiseen kuitukaapelin muodostama tiedonsiirtolinja. Se siirtää dataa valon muodossa kuidun ytimen kautta, ja signaalin ohjaus tapahtuu kladdingin avulla total internal reflection -periaatteen mukaisesti. Kuitulinjat mahdollistavat suuria kaistanleveyksiä ja pitkiä siirtomatkoja verrattuna perinteisiin metallikaapeleihin.

Rakenteeltaan kuitulinja koostuu kuitukuidusta, ympäröivästä kladdingista sekä ulkoisesta suojauksesta. Kuidut ovat tyypillisesti lasista tai muovista, ja ne voivat olla single-mode- tai multimode-tyyppejä. Single-mode -kuidut soveltuvat pitkien etäisyyksien sekä suurten nopeuksien verkkoihin, kun taas multimode -kuidut ovat tavallisesti käytössä lyhyemmissä sisäverkoissa ja datakeskuksissa.

Siirto-ominaisuuksien keskeisiä etuja ovat suuri kaistanleveys, alhainen signaalin häviö sekä elektromagneettisesta häiriöstä riippumaton siirto. Kuitulinjoihin liittyy usein kehittyneitä teknologioita, kuten WDM (wavelength-division multiplexing) useiden kaistanleveyksien samanaikaiselle välittämiselle sekä optisia vahvistimia, kuten EDFA, pitkillä etäisyyksillä.

Käyttökohteita ovat sekä teleoperaattorien pää- ja reunaverkot että yritys- ja koti-verkot. Esimerkkejä ovat fibre to the home (FTTH) ja fibre to the premises -ratkaisut sekä datakeskusten sisäiset ja pitkän matkan tiedonsiirtolinjat.

Rajoitteina voivat olla asennuskustannukset, kuidun fyysinen haavoittuvuus ja kovuus taivutuksille tai taivutusradat, mikä vaatii huolellista suunnittelua ja asianmukaisia asennusmenetelmiä. Silti kuitulinjat muodostavat nykyisten ja tulevien tietoliikenneinfrastruktuurien perustan.