kuitukaapeleilla

Kuitukaapeleilla tarkoitetaan optisia kuitukaapeleita, joiden tiedonsiirto tapahtuu valon avulla siten, että valo pysyy kuidun sisällä kokonaisheijastuksen ansiosta. Ne muodostavat keskeisen osan nykyaikaisesta telekommunikaatio- ja tietoverkko-infrastruktuurista, tarjoten suurta kaistanleveyttä ja pitkää kantamaa signaalin välitykseen. Kuitukaapeleilla tuotettu tiedonsiirto on myös immuuni sähkömagneettiselle häirinnälle, mikä tekee niistä suositun valinnan moniin ympäristöihin.

Rakenteeltaan optinen kuitu koostuu ytimestä (core) sekä ympäröivästä kuoresta (cladding). Ytimen materiaali voi olla lasi (lasikuitu) tai muovi (muovikuitu). Kuori on materiaalia, joka ylläpitää valon kulun kuidussa aiheuttamatta sen hajaantumista. Usein kuitu on vielä suojattu päällyksellä tai kaapelintyypin mukaan useammalla kerroksella, jotta se kestää mekaanista rasitusta ja kosteutta. Yksimodinen kuitu (single-mode) soveltuu pitkän matkan yhteyksiin, kun taas monimodinen kuitu (multimode) sopii lyhyemmille etäisyyksille ja suurille tiedonsiirtokannoille. Ydinkoko ja kuoren rakenne määrittelevät kunkin kuidun ominaisuudet, kuten johtaman valon määrän ja häviöt.

Valonlähteinä käytetään usein laserdiodeja tai LED-lähteitä, ja tiedon siirtäminen tapahtuu modulaatioin, jossa tieto koodataan valon ominaisuuksiin. Vastaanotto tapahtuu fotodiodin avulla, joka muuntaa valon sähköiseksi signaaliksi. Kuitukaapeleita käytetään monissa sovelluksissa, kuten valokuituverkoissa, FTTH-kotiverkoissa, datakeskuksissa ja pitkän kantaman telekommunikaatiossa sekä teollisissa järjestelmissä.

Asennus ja liittäminen vaativat huolellisuutta; kuidut ovat hauraita ja vaativat tarkkaa käsittelyä sekä liitäntöjä kuten LC- tai SC-liittimiä sekä mahdollisesti fusion-splicingin tai mekaanisen splicingin käyttöä. Standardien ja turvallisuusvaatimusten osalta käytetään kansainvälisiä säädöksiä ja suosituksia, kuten ITU-T ja IEC, sekä alan parhaita käytäntöjä kuitujen asennuksessa ja testauksessa.