kromipitoisuutta

Kromipitoisuus kuvaa kromin määrää tietyssä aineessa tai ympäristössä. Se ilmoitetaan usein massaprosenttina tai mg/kg, mg/L tai µg/L kontekstin mukaan. Kromi esiintyy luonnossa pääasiassa mineraaleina, ja sen pitoisuudet voivat johtua sekä luonnollisista että teollisista lähteistä. Sitä esiintyy yleisesti maaperässä, vedessä sekä joissakin kasveissa ja elintarvikkeissa.

Kromilla on useita hapetusasteita; merkittävimmät ovat Cr(III) ja Cr(VI). Cr(III) on pieninä määrinä pidetty elimellisenä hivenaineena, kun taas Cr(VI) on vesiliukoinen ja tunnettu myrkyllisestä sekä karsinogeenisestä vaikutuksestaan. Altistuminen Cr(VI):lle, erityisesti hengitysteitse tai työperäisessä ympäristössä, voi aiheuttaa terveysriskkejä.

Mittaaminen ja analysointi: kromipitoisuudet mitataan erilaisilla menetelmillä kuten atomivärähtelyn spekto­metria (AAS), induktiivisesti kytketty pöly- ja massaspektrometria (ICP-OES/ICP-MS) sekä röntgenfluoresenssi (XRF) näytteissä. Vesi- ja maaperäanalyyseissä käytetään usein sekä karkeita että herkkiä analyyttisiä menetelmiä sekä näytteen esikäsittelyä.

Sääntely ja sovellukset: kromipitoisuuksien valvonta on osa ympäristön seurantaohjelmia sekä elintarvikkeiden turvallisuutta ja työterveyttä koskevia käytäntöjä. Eri valtiot ja alueet määrittävät raja-arvoja kokonaiskromin sekä Cr(VI):n pitoisuuksille erityisesti vedenlaadun ja ruoantuotannon yhteydessä.