Kromipitoisuus

Kromipitoisuus tarkoittaa kromin määrää tietyssä näytteessä. Siitä ilmoitetaan usein massapitoisuutena, esimerkiksi milligrammaa kromia kilogrammaa kohti (mg/kg) tai milligrammaa kromia litraa kohti (mg/L). Näytteestä riippuen kromin pitoisuus voidaan ilmoittaa kokonaiskromina tai kromin hapetustilan mukaan (Cr(III) ja Cr(VI)), jolloin tutkimus kattaa sekä määrän että mahdollisesti hapetustilan.

Kromi esiintyy luonnossa pääasiassa pieninä pitoisuuksina. Kromin hapetustilalla on merkitystä sekä ympäristön kemiassa että terveysriskien arvioinnissa: Cr(VI) on veden liukeneva ja myrkyllinen sekä epäilty syöpää aiheuttavaksi, kun taas Cr(III) on yleensä vähemmän toksinen ja vähemmän liikkuva. Hapetus- ja redox-olosuhteet sekä orgaanisen aineksen vaikutus voivat muuttaa kromin hapetustilaa näytteessä.

Mittaaminen ja analyysi kromipitoisuudesta riippuu näytteestä ja tarkoituksesta. Yleisimmät mittausmenetelmät ovat atomiabsorptiospektrometria (AAS), ICP-OES ja ICP-MS. Kiinteille näytteille käytetään usein röntgensäteilyfluoresenssia (XRF). Näytteen käsittelyyn liittyy usein hapetilan säilyttämistä ja asianmukaista valmistelemista, jotta mittaustulos kuvaisi haluttua tilaa. Spekointi mahdollistaa erottelun Cr(III) ja Cr(VI) välillä, mikä on erityisen tärkeää riskinarvioinnissa.

Kromipitoisuutta seurataan ympäristövalvonnassa, vedenlaadun standardeja noudattamisen varmistamisessa, maaperän saastumisen arvioinnissa sekä elintarvikkeiden turvallisuuden ja ravintoaineiden tutkimuksessa.