kromatografiamittauksiin

Kromatografiamittaukset ovat analyyttisiä menetelmiä, joita käytetään seosten eri komponenttien erottamiseen ja kvantifiointiin. Menetelmät perustuvat siihen, että näytteen komponentit jakautuvat kahden faasin välillä epätasaisesti. Nämä faasit ovat liikkuva faasi, joka voi olla neste tai kaasu, ja paikallaan pysyvä faasi, joka on yleensä kiinteä tai nesteenä kiinteällä alustalla. Kun näyte kulkee liikkuvan faasin mukana paikallaan pysyvän faasin läpi, eri komponentit vuorovaikuttavat paikallaan pysyvän faasin kanssa eri voimakkuuksilla. Komponentit, jotka vuorovaikuttavat voimakkaammin, kulkevat hitaammin, kun taas ne, jotka vuorovaikuttavat heikommin, kulkevat nopeammin. Tämä eroavaisuus mahdollistaa komponenttien erottumisen toisistaan.

Erottumisen jälkeen komponentit havaitaan yleensä detektorilla, joka tuottaa signaalin kunkin komponentin määrän perusteella. Yleisimpiä kromatografiamenetelmiä ovat kaasukromatografia (GC), jossa liikkuvana faasina on kaasu, ja nestekromatografia (LC), jossa liikkuvana faasina on neste. Erityisesti korkean erotuskyvyn nestekromatografia (HPLC) on laajalti käytetty monenlaisten näytteiden analyysissä, kuten lääkeaineiden, ympäristömyrkkyjen ja elintarvikkeiden ainesosien tutkimisessa. Kromatografiamittaukset ovat keskeisiä monilla tieteenaloilla, mukaan lukien kemia, biologia, lääketiede ja ympäristötieteet, tarjoten tavan tunnistaa ja mitata aineita jopa hyvin pieninä pitoisuuksina.