kristalloituminen

Kristallisoituminen on prosessi, jossa epäjärjestynyt aine järjestäytyy säännölliseksi kiteiseksi rakenteeksi. Se voi tapahtua nestemäisestä liuoksesta, sulasta aineesta tai kaasusta kiteytyessä. Prosessi alkaa usein ytimen muodostumisesta eli ydinkiteiden syntymisestä, jolloin muodostuu pieniä kiteitä, jotka kasvavat edelleen suuremmiksi. Ydinvaihe ja kiteiden kasvu riippuvat olosuhteista, kuten lämpötilasta, pitoisuudesta, paineesta sekä epäpuhtauksista; liuottimen ominaisuudet ja sekoitus vaikuttavat myös lopulliseen kiteen kokoon ja muotoon.

Kiteytyminen voidaan jakaa kolmeen päämuotoon: kiteytyminen liuoksesta, kiteytyminen sulasta aineesta sekä kiteytyminen kaasusta. Jokaisessa tapauksessa molekyylit tai atomit järjestäytyvät säännöllisesti, mikä vapauttaa energiaa ja muodostaa kiinteän kiteen. Kristallisoituminen on sekä luonnollinen ilmiö että keskeinen teollisuustekniikka. Sitä käytetään puhdistukseen ja erotukseen sekä tuotantoprosesseissa, kuten lääkeaineiden ja muiden kiteisten aineiden valmistuksessa; kiteet helpottavat määritystä ja epäpuhtauksien poistamista.

Esimerkkejä ovat suolan ja sokerin kiteytyminen vesiliuoksesta sekä kvartsin ja muiden mineraalien muodostuminen geologisesti tai hydrotermallisissa ympäristöissä.