koulutussektorilla

Koulutussektorilla tarkoitetaan Suomessa koulutuksen järjestämiseen sekä siihen liittyvään hallintoon ja rahoitukseen liittyvää kokonaisuutta. Sektori kattaa varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen sekä korkea-asteen koulutuksen sekä aikuiskoulutuksen ja muuta aikuisoppimista.

Hallinnollisesti sektorin toiminta perustuu valtion ja kuntien väliseen vastuujakoon. Opetus- ja kulttuuriministeriö asettaa lainsäädännön kehysten ja tavoitteet; Opetushallitus vastaa valtakunnallisesta ohjauksesta ja kehittämisestä. Kunnat vastaavat varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen sekä osin toisen asteen koulutuksen järjestämisestä. Korkeakoulut, eli yliopistot ja ammattikorkeakoulut, tuottavat korkea-asteen tutkinnot ja saavat valtiontukea sekä voivat periä opiskelijakohtaisia kustannuksia.

Rahoitus luo taustan: perusopetuksen ja toisen asteen järjestäminen rahoitetaan julkisesti, suurin osa varoista tulee kunnista ja valtiolta. Korkeakoulut saavat valtionosuuksia; opintotuki on Kelan hallinnoima. Kansallinen ohjaus ja laadunvarmistus perustuvat valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin ja tutkinnon perusteisiin.

Keskeisiä kehityssuuntia ovat digitalisaation hyödyntäminen, inkluusion ja tasa-arvon edistäminen sekä elinikäisen oppimisen vahvistaminen. Sektori kohtaa muuttuvan työelämän osaamistarpeet sekä kansainväliset vaikutukset ja väestökehityksen muutokset.