kotihapetuksessa

Kotihapetuksessa on termi, jota käytetään kuvaamaan hapetusprosesseja, jotka tapahtuvat tavallisessa kotitaloudessa. Se kattaa sekä materiaalien korroosion ja värimuutokset että elintarvikkeiden pilaantumisen sekä muiden kotitalouksien kemiallisten reaktioiden aiheuttamat muutokset. Termi ei välttämättä ole vakiintunut tekninen käsite, vaan se voi esiintyä yleiskielisessä keskustelussa kuvaamassa arkipäiväisiä hapettumisilmiöitä.

Tärkeimmät mekanismit liittyvät hapen reagointiin muiden aineiden kanssa. Hapen pääsy ilmaan, läsnä oleva kosteus, lämpö ja erityisesti valo sekä katalyyttiset metallielementit voivat nopeuttaa hapetusta. Esimerkkejä kotona: rautaa sisältävien esineiden ruostuminen, kuparin tai sen seosten patinan muodostuminen, öljyjen ja rasvojen hapettuminen sekä ravintojen, kuten hedelmien ja öljykeskittymien, hapoittuminen ja pilaantuminen. Myös valokaarireaktio ja riittämätön ilmanvaihto voivat edesauttaa happea hyödyntäviä reaktioita. Enzymatic browning ilmiönä kuuluu usein osaksi hapetusta perusteella tapahtuvaan värimuutokseen esim. omenoissa.

Ehkäisy ja hallinta näkyvät käytännöissä: säilytys viileässä, kuivassa ja suojattuna hapelta; ilmankierron rajoittaminen ja ilmanvaihdon parantaminen, valonestopakkaukset sekä hapettumisen estäminen suoja-aineilla tai pakkausjouttamistoimilla. Terveys- ja turvallisuusnäkökohdat huomioivat erityisesti kotona käytettävät hapettavat puhdistusaineet; noudatetaan tuotteen käyttöohjeita ja suojavarusteita.