kosteuttajista

Kosteuttajat ovat aineita, joiden tehtävänä on lisätä ja ylläpitää kosteutta. Termiä käytetään erityisesti kosmetiikassa sekä elintarvike- ja lääketieteellisissä valmisteissa sitomaan vettä ja parantamaan kosteuden pysyvyyttä. Kosteuttajat voivat olla sekä luonnontuotteita että synteettisiä yhdisteitä.

Toimintaperiaate perustuu hygroscopicisiin ominaisuuksiin: kosteuttajat voivat sitoa vettä ympäristöstä tai syvemmältä kudoksista. Ihon (tai muun materiaalin) kosteuttaminen riippuu yleensä sekä kosteuttajien vedensitomiskyvystä että mahdollisuudesta estää veden haihtumista, esimerkiksi ulkoisten suoja-aineiden (occlusives) avulla. Joissain tapauksissa kosteuttajat toimivat parhaiten kosteassa ilmastossa, kun taas toiset voivat toimia tehokkaasti myös kuivaankin tilaan.

Yleisimmät kosteuttajat ovat esimerkiksi glyseroli (glycerin), propyleeniglykoli, butyleeniglykoli, sorbitoli, ureaa sekä hyaluronihappoa sisältävät valmisteet. Myös natrium PCA, trealosi ja erilaiset polyolit sekä sokerit ja aminohapot toimivat kosteuttajina. Niiden käyttöalueita ovat muun muassa kasvo- ja hiustenhoitotuotteet, deodorantit sekä lääkinnälliset voiteet.

Käyttöön liittyy huomioita: kosteuttajien pitoisuudet vaihtelevat tuotteen tarkoituksen mukaan, ja suuremmat pitoisuudet voivat aiheuttaa tahmaisuutta tai ärsytystä joillekin käyttäjille. Pitkäaikainen kosteuttajien käyttö on yleisesti turvallista, mutta herkät yksilöt voivat reagoida joillakin yhdisteillä. Suomessa sekä EU:ssa kosteuttajien turvallisuus ja merkinnäminen määräytyvät kaupallisen tuotteen luokituksen ja kosmetiikkasäädösten mukaan.