kosketusresistanssin

Kosketusresistanssi on sähköinen vastus, joka syntyy kahden pinnan väliseen kontaktiin liittyvän sähkövirran kulusta. Sähkövirta kulkee todellisen kontaktin pieneltä mikroskooppiselta alalta, ja tämän pienentyneen pinta-alan sekä epäpuhtauksien ja oksidikalvojen vaikutus voivat aiheuttaa jännitehäviöitä sekä paikallista lämmönkehitystä. Kosketusresistanssia pidetään usein kriittisenä tekijänä sähköjärjestelmien suorituskyvyssä ja luotettavuudessa.

Tekijät, jotka vaikuttavat kosketusresistanssiin, ovat pinnan karheus ja puhtaus, materiaalien sähköinen yhteensopivuus, lämpötila sekä kontakti- tai puristusvoima. Oksidikalvot ja epäpuhtaudet voivat muodostaa eristemäisen kerroksen, joka rajoittaa virran kulkua. Holm–teorian mukaan kosketusvastus koostuu kahdesta osasta: konduktanssista, joka johtuu todellisen kontaktialueen koosta, sekä kalvon vaikutuksesta johtuvaa lisävastusta.

Mittaaminen tapahtuu yleisesti nelipistemenetelmällä, jolloin mittausjohtimet eivät vaikuta mittaustulokseen. Matalavastuksisissa kosketuksissa käytetään usein erityisiä matalavastusmittauksia ja Kelvin-johtimia, jotta johdinten resistanssi ei vääristä tulosta. Lämpötilalla on myös merkittävä vaikutus: vastus voi kasvaa lämpötilan noustessa, joten mittauksissa voidaan soveltaa lämpötilakorjauksia.

Sovellukset kattavat sähköliittimet, kytkimet, releet, piirilevyn liitännät ja muut kontaktipinnat sähkö- ja elektroniikkajärjestelmissä. Kosketusresistanssia pyritään hallitsemaan sekä valitsemalla sopivat materiaalit että optimoimalla pintojen puhtaus, karheuskäytännöt ja kontakti-paine sekä tarvittaessa käyttämällä useita rinnakkaisia kontaktipisteitä.