korvattavuuden

Korvattavuudella tarkoitetaan sitä, millä ehdoilla kustannukset ovat korvattavissa julkisesta rahoituksesta tai vakuutuksesta. Suomessa korvattavuus koskee erityisesti lääkkeitä sekä joitakin terveydenhuollon palveluita ja hoitomenoja. Korvauksia myöntävät pääasiassa Kansaneläkelaitos (Kela) lääke- ja terveydenhuoltokäytäntöjen perusteella. Korvauksen saaminen riippuu siitä, mihin kategoriaan tuote tai palvelu kuuluu sekä millaisia kriteerejä hakija täyttää.

Lääkkeiden korvattavuus jakautuu yleisesti kolmeen pääkategoriaan: peruskorvaus, yleiskorvaus ja erityiskorvaus. Perus- ja yleiskorvaus kattavat yleisimpiä lääkkeitä sekä pitkäaikaissairauksien hoitoa, ja erityiskorvaus koskee tiettyjä lääkkeitä tai sairauksia, joiden kustannukset ovat erityisen suuria tai hoidosta on välttämätöntä tukea. Kategorioiden sisällöt ja korvausperusteet määritellään vuosittain, ja niiden nimitykset sekä käytännöt voivat vaihdella.

Käytännössä korvattava lääke tai palvelu tarkoittaa sitä, että asiakas maksaa itse sen osan, jota ei korvata, ja jäljelle jäävä osa korvataan joko suoraan apteekissa tai laskutetaan asiakkaalta myöhemmin. Tiedot korvauksista voivat näkyä apteekin kuitissa sekä Kela-tunnusten ja verkkopalvelun kautta.

Hakeminen erityiskorvaukseen voi olla tarpeen joillekin sairauksille tai lääkkeille. Tällöin lääkäri ja potilas toimittavat tarpeelliset tutkimus- ja lausuntotiedot Kelalle, joka tekee päätöksen korvauksen myöntämisestä. Päätökset voivat myös muuttua, kun säännöt tai hintalistat uudistuvat.

Korvattavuuden ajantasaisuus riippuu lainsäädännön muutoksista ja valtion taloudellisista ratkaisuista, joten on suositeltavaa seurata Kelan tiedotteita sekä apteekin ja hoitohenkilökunnan antamaa ajankohtaista informaatiota.