korkeusvaihtelu

Korkeusvaihtelu tarkoittaa korkeuden vaihtelua tai eroa tietyllä alueella. Se voidaan ymmärtää sekä absoluuttisena korkeuseron (korkein piste minus alin piste) että tilastollisena vaihteluna, kuten korkeuksien keskihajontana. Korkeusvaihtelun kuvaaminen ja mittaaminen liittyvät maaston reliefiin sekä alueen geomorfologisiin tai maankäyttöön liittyviin piirteisiin.

Maastossa korkeusvaihtelua kuvaavat muun muassa reliefialueet, kumpuileva maasto sekä vuoristo- ja laaksoalueet. Infrastruktuuri tai rakennettavat alueet voivat hyödyntää korkeusvaihtelun tietoa suunnittelussa: vesikourujen ja purkujärjestelmien sijoittelu, perustusten mitoittaminen sekä hulevesien hallinta. Korkeusvaihtelu vaikuttaa myös mikroilmastoon ja kasvillisuuteen.

Miten korkeusvaihtelua mitataan? Käytetään sekä perinteisiä maastokartoitusmenetelmiä että etäkuvauksellisia lähestymistapoja. DEM-aineistot (digital elevation models) sekä LiDAR- ja fotogrammetrian tuottamat korkeusmallit antavat korkeus- ja reliefitietoa. Mittaustulokset esitetään usein korkeuseroina (korkein piste minus alin piste) tai tilastollisina tunnuslukuina kuten keskihajontana.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi geotieteellinen ja hydrologinen tutkimus, maankäyttö- ja rakennussuunnittelu, metsänhoito sekä ilmasto- ja ekosysteemimallit. Korkeusvaihtelun laajuus ja rakenne auttavat mm. arvioimaan tulvariskiä, maaperän eroosiota sekä veden virtausta.