korkeapaineisessa

Korkeapaineisessa viitataan ilmakehän tilaan, jossa ilmanpaine on ympäristöään korkeampi ja alueen keskusta on paineeltaan korkeimmillaan. Yleisesti korkeapaineiset alueet eli antisyklonit syntyvät, kun ilma laskeutuu alaspäin, mikä estää pilvien muodostumisen ja syrjäyttää kosteutta ylempiin kerroksiin.

Korkeapaineen syntyyn vaikuttavat sekä yläilmakehän että maanpinnan lämpötilojen ja paineen vaihtelut. Laskeutuva ilma lämmittää adiabattisesti, mikä alentaa kondensaatiota ja johtaa selkeään tai vähäpilviseen säähän. Kansainvälisen meteorologian termistöissä korkeapaineisten alueiden kiertoliike on maapallon pyörimisvoiman vaikutuksesta perustellusti myötäpäiväinen pohjoisella pallonpuoliskolla ja vastapäiväinen eteläisellä pallonpuoliskolla.

Korkeapaineisessa säässä esiintyy tyypillisesti vakaata ja usein aurinkoista säätä. Tuuli on yleensä vaimea tai kohtalaista, eikä järjestelmien perään seuraa merkittäviä sadeilmoja. On kuitenkin syksyn ja talven selkeissä öissä tyypillistä radiatiivista jäähtymistä ja sumu- tai huurukehitystä, jos ilman kosteus on korkea ja yläilmakehän tilat ovat vakaita.

Merenkierroissa ja ilmatilanteiden ennusteissa korkeapaineiset jaksot voivat pidentyä, mikä johtaa pitkiin selkeisiin jaksoihin sekä mahdollisesti kuivuutta tai äärimmäisiä lämpötilavaihteluita. Ilmaantutkimuksessa korkeapaineen paine lukema ilmoittaa usein alueen vakaasta säätilasta suhteessa ympäröiviin matalapaineisiin.