korkeampihiilisiä

Korkeampihiilisiä on termi, jota käytetään kemian ja petrokeemian kontekstissa kuvaamaan hiilivetyjä, joiden hiilirakenne on pitkä ja molekyylipaino suurentunut. Käsite viittaa yleensä seoksiin tai yhdisteisiin, joissa hiilten määrä ylittää kevyemmissä fraktioissa yleisesti käytettyjä rajoja, ja jotka omaavat ominaisuuksiltaan korkeammat kiehumispisteet sekä suuremman viskositeetin. Termiä käytetään sekä yksittäisten yhdisteiden että seosten yhteydessä.

Korkeampihiilisiä hiilivetyjä voivat olla nesteitä, kiinteitä tai viskooseja aineita, riippuen hiilen lukumäärästä ja rakenteesta. Tyypillisiä ovat pidemmät hiilivetyketjut sekä näihin liittyvät raskaat fraktiot, kuten C5+-ryhmä sekä sitä pidemmät ketjut, joihin voivat sisältyä alifaattisia, aromaattisia ja raskaampia seoksia. Niillä on yleensä korkeat kiehumispisteet, alhaisempi haihtuvuus ja suurempi tiheys verrattuna kevyempiin hiilivetyihin.

Sovelluksissa korkeamihiilisiä esiintyy ensisijaisesti raakaöljyn raskaissa fraktioissa sekä teollisuuden tuottamissa jakeissa. Rafineeriassa niitä voidaan hallita ja muokata erilaisilla prosesseilla, kuten krakkauksella ja hydrokraakkauksella, jotta niistä saadaan kevyempiä polttoaineita tai energianlähteitä sekä kemianteollisuuden raaka-aineita. Näillä jakeilla on usein suuri taloudellinen arvo, mutta niiden käsittely ja käsittelyyn liittyvät riskit sekä ympäristövaikutukset ovat huomioitava osa tuotantoprosessia.

Ympäristö- ja terveysnäkökohdat vaihtelevat yhdistetyistä yhdisteistä riippuen; korkeamihiilisten hiilivetyjen haihtuvuus on yleensä pienempi, mutta ne voivat silti aiheuttaa saastehaittoja ja pitkäaikaista ympäristövaikutusta. Pallomaattisiksi sekä muiden PAH-yhdisteiden esiintymisriskit voivat olla erityisesti huolestuttavia tietyissä olosuhteissa. Termiä käytetään pääosin teknisissä yhteyksissä, ja sen tarkka määritelmä voi vaihdella lähteestä riippuen.