korkeajännitealue

Korkeajännitealue viittaa alueeseen, jossa sähköverkko toimii korkeajännitteisellä sähköllä, yleensä yli 1 000 voltin jännitteellä. Suomessa korkeajänniteverkko käsittää jännitteet 110 kilovoltin (kV) ja 400 kV:n välillä, ja se on tärkeä osa maamme sähköntuotanto- ja -jakelujärjestelmää. Tällaiset verkot kuljettavat suurta sähkötehoa pitkillä matkoilla tehokkaasti ja taloudellisesti, vähentäen energiahukkaa.

Korkeajänniteverkko koostuu korkeajännitelinjoista, transformatoreista ja muista sähköteknisistä laitteista. Linjat ovat yleensä maastoon rakennettuja tai maanalaisia kaapeleita, ja ne kulkevat usein maantie- tai rautatieliittymien lähellä. Korkeajännitealueet sijaitsevat usein kaukana asutuksesta, koska korkea jännite edellyttää suuria etäisyyksiä ihmisasutuksesta turvallisuussyistä.

Korkeajänniteverkko on olennainen osa sähkömarkkinoita, sillä se mahdollistaa sähkön siirron tuotantolähteistä, kuten vesivoimaloista, ydinvoimaloista tai tuulivoimaloista, kuluttajiin. Suurjänniteverkkojen kautta sähköä voidaan myös siirtää eri alueiden välillä tasapainottamaan kysyntää ja tarjontaa. Suomessa korkeajänniteverkkoon kuuluvat myös kansainväliset yhteydet, kuten Pohjoismaiden yhteinen verkko, joka mahdollistaa sähkönvaihdon naapurimaiden kanssa.

Korkeajännitealueilla on myös erityisiä turvallisuusmääräyksiä, sillä korkea jännite on vaarallista ihmisille ja eläimille. Alueilla on yleensä varoitustaulut ja rajoitettu pääsy, ja niiden läheisyydessä harjoitetaan sähkönjakeluyhtiöiden ohjeiden mukaisia turvallisuustoimia. Korkeajänniteverkkojen ylläpito ja kehittäminen on jatkuvaa prosessia, jossa otetaan huomioon sekä tekniset vaatimukset että ympäristövaikutukset.