koristekeramiikka

Koristekeramiikka on keramiikan ala, jonka ensisijainen tarkoitus on esteettinen miellyttävyys ja taiteellinen ilmaisu, ei käytännöllinen toiminta. Siihen kuuluvat esineet kuten patsasmaiset veistokset, seinälaatat, koriste- ja pöytävaasit sekä reliefit ja figuurit, joiden ulkonäkö ja pinta ovat keskeisiä.

Tekniikoissa yhdistyvät perinteiset keramiikkametodit ja taidekeramiikan ilmaisutavat. Saviä muotoillaan käsin tai pyörällä, ja lopullinen vaikutus saavutetaan lasitteiden sekä pigmentein maalattujen pintojen avulla. Yleisimmät koristelumenetelmät ovat engobe- ja underglaze-maalaukset, sgraffito sekä relief-tekniikat; sekä koristeelliset lasitteet, kuten majolika- ja luster-lasitteet. Monimutkaisemmat teokset voivat yhdistää useita tekniikoita.

Historia ja konteksti: Koristekeramiikka on ollut osa eri kulttuurien visuaalista kulttuuria kautta historian. Antiikin, kiinalaisen ja islamilaisen keramiikan mestariteokset sekä eurooppalaisen posliinin kehittyminen ovat esimerkkejä. 1800- ja 1900-luvuilla syntyi taide- ja studiokeramiikan liikkeet, joissa kehitettiin yksittäisten taiteilijoiden ja atelierien roolia. Yhteiskunnan muutokset toivat myös massatuotannot, mutta koristekeramiikan piirissä korostuvat yhä uniikki teos ja käsityö.

Nykyisessä käytännössä koristekeramiikka kuuluu sekä taiteen että sisustusdesignin alueeseen. Teoksia näkee museoissa, gallerioissa sekä kotitalouksien sisustuksessa. Keramiikan säilyttäminen ja konservointi on tärkeää, koska lasitteet ja maalaukset voivat haurastua ajan mittaan.