Keramiikan

Keramiikka on sekä taide että tiede, joka käsittää saveen perustuvien epämetallisten materiaalien muotoilun, kuivumisen, polttamisen ja lasittamisen. Keramiikan kohteita ovat arkipäiväiset esineet kuten astiat ja tiilet sekä taiteelliset ja teolliset tuotteet, kuten koriste-esineet, eristeet ja rakennusmateriaalit.

Pääaines on savi sekä mineraaleja kuten kaoliinia ja piidioksidia. Valmistusmenetelmät sisältävät saven muotoilun pyörätyöllä, käsinrakennelulla, muottiin valulla sekä vaihtoehtoisilla tekniikoilla kuten 3D-tulostuksella. Valmistusprosessiin kuuluu kuivuminen ja polttaminen; lämpötilat ja aika vaikuttavat lopullisen tuotteen lujuuteen ja tiiviyteen.

Lasitus on pintakäsittely, jossa kappaleen pinnalle muodostuu lasittunut, kiiltävä kerros sekä parannetaan vedenkestävyyttä. Yleisimmät polttoprosessit ovat bisque-poltto sekä lasituspoltto; lämpötilat vaihtelevat tyypin mukaan ja vaikuttavat rakenteeseen sekä läpäisevyyteen.

Keramiikkaa käytetään sekä arkipäivän tuotteisiin että teollisuuteen: astioita, tiiliä, koriste-esineitä sekä teknisiä ja rakennusmateriaaleja. Nykyään kehittyvät myös elektroniikan, lääketieteen ja ympäristöteknologian eristemateriaalit sekä biomateriaaleina käytetyt keraamiset komponentit.

Historia ulottuu esihistoriallisille ajoille, jolloin savi muokattiin ja poltettiin kestäväksi. Muinaisissa kulttuureissa, kuten Mesopotamiassa ja Kiinassa, kehitys kehittyi sekä taiteessa että tekniikassa. 1900-luvulla keramiikka yhdistettiin yhä vahvemmin teollisuuteen ja tutkimukseen. Nykyinen keramiikka yhdistää taiteen ja tekniikan sekä tuottaa sekä kauniita kappaleita että korkean suorituskyvyn materiaaleja.