koostumismuotojen

Koostumismuotojen käsite viittaa suomen kielen yhdys- tai koostumussanojen eri taivutus- ja muotoilumuotoihin. Termi viittaa siihen, miten nämä sanat taipuvat kieliopillisesti ja millaisia muotoja ne voivat saada eri sijamuodoissa, luvuissa sekä omistus- ja määrällisissä muodoissa. Koostumismuodot ovat keskeinen osa sanan taivutusta, koska ne heijastavat sekä sanan koostumusta että kieliopillista kontekstia.

Suomen yleinen periaate on, että suurin osa koostumuksesta taipuu kuten yksittäinen sana: taivutukset kohdistuvat yleensä koko koostumukseen. Esimerkkejä: tietokoneen (genetiivi yksikkö) ja tietokonetta (partitiivi yksikkö) sekä tietokoneet (nominatiivi monikko) ja tietokoneiden (genetiivi monikko). Tällaiset muodot tulkitaan usein siten, että taivutus liitetään yhteen kokonaisuuteen. Joissain tapauksissa poikkeuksia voi esiintyä, esimerkiksi kun kyseessä on pitkä tai tulkinnallisesti epätyypillinen koostumus, mutta keskeinen periaate on kuitenkin, että koostumismuoto heijastaa koko sanayhdistelmää.

Koostumismuotoja tutkivat kielitieteen alat sekä sanakirjat että oppikirjat. Niiden tunteminen helpottaa sanastojen oikeaa taivutusta, kirjoitusasua sekä merkityksen tulkintaa esimerkiksi teknisten termien, välimerkkien tai toimialakohtaisten ilmaisujen yhteydessä. Koska kieli kehittyy, myös uusien koostumusten taivutusmuodot voivat ajan myötä vakiintua, mikä heijastuu sekä yleiskieleen että kirjoitetun kielen käytäntöihin.

Lisätietoja: vihjeitä kohtuulliseen käytäntöön antaa yleinen suomen kielen kirjoitus- ja taivutusohjeistus sekä sanakirjat, jotka listaavat yleisimmät koostumussanojen taivutusmuodot.