koordinaatiomolekyyleissä

Koordinaatiomolekyylit, tunnetaan myös kompleksiyhdisteinä, ovat molekyylejä, jotka koostuvat keskusatomista tai -ionista, yleensä metalli, joka on sitoutunut ympäröiviin molekyyleihin tai ioneihin, joita kutsutaan ligandiksi. Nämä sidokset ovat tyypillisesti kovalenttisia koordinaatiosidoksia, joissa ligandi luovuttaa elektroniparin keskusatomille tai -ionille. Koordinaatiomolekyylien rakenne ja ominaisuudet riippuvat suuresti keskusatomin luonteesta ja ligandien tyypistä sekä niiden lukumäärästä.

Ligandit voivat olla mono-, bi- tai polydenttaattisia, mikä tarkoittaa, että ne voivat sitoutua keskusatomiin yhden, kahden tai useamman sidoksen kautta. Esimerkiksi vesi (H2O) on monodentaattinen ligandi, kun taas etyleenidiamiini (en) on bidenttaattinen ligandi. Koordinaatioluku, joka kuvaa keskusatomiin sitoutuneiden ligandien lukumäärää, voi vaihdella yleisesti 2–12 välillä.

Koordinaatiomolekyyleillä on laaja kirjo sovelluksia kemiassa, biologiassa ja teollisuudessa. Niitä käytetään katalyytteinä kemiallisissa reaktioissa, esimerkiksi hydrauksessa ja hapetuksessa. Biologiassa monet entsyymit sisältävät metallikeskuksia ligandeineen, jotka ovat välttämättömiä elintoiminnoille, kuten hapen kuljetukselle (hemoglobiini) ja elektroninsiirrolle. Teollisuudessa koordinaatiomolekyylejä hyödynnetään esimerkiksi pigmentteinä, lääkeaineina ja erotusmenetelmissä. Niiden monipuolisuus tekee niistä keskeisen osan modernia kemiaa.