Koordinaatiomolekyyleillä

Koordinaatiomolekyylit, tunnetaan myös kompleksiyhdisteinä, ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa keskusatomi tai -ioni, yleensä metalli, on sitoutunut useisiin molekyyleihin tai ioneihin, joita kutsutaan ligandeiksi. Ligandit luovuttavat elektroneja keskusatomille muodostaen koordinaatiokovalenttisen sidoksen. Koordinaatioluku, joka on keskusatomille sitoutuneiden ligandien lukumäärä, on tyypillisesti 2-8.

Koordinaatiomolekyylit ovat yleisiä luonnossa ja niillä on tärkeitä biologisia ja teollisia sovelluksia. Esimerkiksi hemoglobiini, punasolujen happea kuljettava proteiini, on koordinaatiomolekyyli, jossa rauta-ioni on sitoutunut porfyriinirenkaaseen ja happimolekyyleihin. Klorofylli, kasvien yhteyttämisessä käytetty pigmentti, on myös koordinaatiomolekyyli, jossa magnesium-ioni on keskusatomina.

Teollisuudessa koordinaatiomolekyylejä käytetään katalyytteinä monissa kemiallisissa reaktioissa, kuten polymeerien valmistuksessa ja öljyn jalostuksessa. Niitä käytetään myös väriaineina, lääkkeinä ja analyyttisessä kemiassa. Koordinaatiomolekyylien rakenne ja ominaisuudet riippuvat keskusatomin luonteesta, oksidatiotilasta ja ligandeista. Veden ja ammoniakin kaltaiset pienet ja vahvat ligandit muodostavat tyypillisesti stabiilimpia komplekseja kuin suuremmat ja heikommat ligandit. Koordinaatiokemia on laaja ja monipuolinen ala, joka tutkii näiden yhdisteiden muodostumista, rakennetta ja reaktiivisuutta.